Miksun äiti ei opi sitten millään. Sillä on homopoika joka elää ja seurustelee miehen kanssa. Ei luulisi olevan vaikea käsittää ja ei siinä nyt kai mitään kovin kummoisia eroja suhteen kannalta ole onko hetero vai homo. Ihan samat arjen ongelmat meillä varmaankin on.
Miksulla on jotkut sukujuhlat jouluna jonne tulee sen setiä, tätejä, serkkuja, sisko, yms. Kaikki muut on tervetulleet puolisoidensa kanssa mutta miksulle sen äiti sanoi että voisi olla parasta etten mä tule. Että mä en tuntisi oloani varmaan luontevaksi heidän suvun kanssa ja voin sitten tulla jouluna käymään toisena päivänä.
Ne on käyneet tämän riidan niin monesti ennenkin. Suoraan sanottuna ei kiinnosta mennäkään minnekään missä mun homoutta pitäisi jotenkin häpeillä. Minähän en sitä häpeile. Eikä miksunkaan pitäisi suostua tuollaiseen homofobiseen toimintaan ja alistua siihen että meidän suhde on jotenkin sellainen jota pitää piilotella. Ja jos ei kelvata niin ei mennä. Antaa olla. Miksu on kaiken lisäksi kertonutkin sukulaisilleen ihan itse meistä. Ei ehkä kaikille mutta kuitenkin.
Mua harmittaa miksun vuoksi. Koska miksusta näkee et se on sille kova paikka, kun sen vanhemmat häpeää sitä, tai en tiedä isästä, mutta äiti.
Tai on miksukin jotain saavuttanut näillä riidoillaan ja on sen tilanne paljon parempi kuin eksälle. Me ollaan miksun kanssa saatu sen äidiltä siunaus asua yhdessä… Ei olla kyllä pyydetty mut on saatu silti. Mut naapureille ja ei perheen kesken meidän pitää sen äidin mukaan esiintyä kavereina, kun hyi yök sentään jonkun maailmankuva voi järkyttvyä.
Miksun vuoksi harmittaa. Ihan sama melkein mulle kun ei ole mun perhe ja jos jokaisen homofobisen vuoksi mä stressaan ja harmistelen niin muuta en tekisi. Miksua harmittaa :/
Asia 2. Hymy-lehti uutisoi bb-tähden sairastavan sikainfluenssaa. Kyse on mun suosikkibb-tähdestä nikosta, josta tunnistam paljon itseäni. Ensimmäinen kommentti joka uutisen alle on kirjoitettu oli die motherfucker die. Ihmiset yllättää sairaudellaan mut joka kerta enkä nyt suinkaan tarkoita nikon flunssaa. Miten kukaan voi kirjoittaa tuollaista! Mitähän nikokin on tuolle kommentin kirjoittajalle tehnyt? Ihan totta? Jos senkin energian olisi käyttänyt johonkin muuhun kuin pahan kirjoittamiseen olisi maailma taas paria rumaa sanaa onnellisesti köyhempi.
Kätlinin olisi pitänyt voittaa btw. Olisipa itselläkin sellainen valoisa luonne.
Nyt kaikki pojat pistämään poskeen lohi-vesimeloni-tomaattisalaattia ja rasvatonta ja maustamatonta jogurttia marjojen kanssa niin seisoo kovemmin ja siittiöt ovat vikkelämpiä. Niin sanoo iltasanomat.
Ja jogurttiin vielä banaania joukkoon jotta lihakset jaksaa seksin paremmin.
Miksu on syönyt banaania ja se on hyvä ku sain eilen sellaisen kyydin että tuntuu yhä :) ei ollu aikoihin mitää ihan tuohon verrattavaa ollutkaan. Meidänkin seksielämä on rutinoitunutta ja joskus se saattaa keskittyä vaan siihen että saa pakolliset paineet purettua. Nyt oli kiva pirteä vaihtelu ku harrastettiin syntiä kaikkien puhdassieluisten puolesta keittiönpöydällä… tervetuloa meille vaan syömään… Olisitte nähneet sen pöydän… Spermaa ja liukkaria sopivassa suhteessa ;)
Mä olen oikeasti hyvin hyvällä päällä. Melkein itseäkin kauhistuttaa, ku olen ihan melkein tyytyväinen kaikkeen. Mut ne on nämä mun mielialaheilahtelut… Tunnin päästä voin olla täysin toista mieltä, mut ainaki nyt tuo seksissa eriytyvä hyvänolonhormoni on vallannut kehoni täysin.
Mua harmittaa et olen niin ruma, hiukan työttömyyskin ja se et olen tasapainoton (työttömänä kuitenkin on helpompi pitää se pienikin tasapaino ja hallinta elämässä) ja elän liikaa tunteella. Hiukan sais olla järkeäkin. Tästähä voiskin vetää tämän kertaisen kriisin… Saatan olla joskus ja toisinaan älykäs, mielestäni mulla on hyvin korkea tunneäly, tiedän paljon asioita mutta en nyt ole mikään kaikista fiksuin kuitenkaan, mut järkevyys ja loogisuus on sellaisia asioita joita en harrasta.
Mut en taida jaksaa harrastaa nyt edes itsesääliä. En just nyt vaikka mieli tekisi. Itsetutkislelu sitä paitsi johtaa vääjäämättä siihen että tulee huono ja sairas olo. Siks tännekirjoittamattomuuskin on voinut olla hyvänä osana siihen et voin paremmin. Tänne kun tulee kirjoitettua Ajatuksia.
Jätän tämän itsetutkiskelun tähän ja poistun katsomaan friidua ja komeaa miestäni, enkä jaksa miettiä miksi olisin sille tänään vihainen.
Mun elämä on tylsää. Jos jotain hyvää hakee niin sikaflunssan jälkeen mun henkinen oloni on ollut parempi, kevyempi.
Miksun kanssakin on tyhmät riidat sovittu.
Mitään en tee vieläkään, en oikeastaan jaksa hakea just nyt töitäkään. Päivät kuluu puuhaillessa yhtä sun toista.
Miksu alkaa olemaan pian enemmän kotona kun koulussa kun on itsenäistä opiskelua ja opinnäytetyötä. Odotan sitä ku sit ehkä mun elämässä tapahtuisi jotain. Toisaalt luulen et loppujen lopuks tää tylsyys ja mitääntekemättömyys tekee ihan hyvää mun aivoille. Ne ei ylikuumene.
Kirjoitin tähän uusimman syyni olla miksulle vihainen mutta kun olin kirjoittanut sen tähän ja luin sen ääneen niin se kuulosti maailman tyhminmältä syyltä olla vihainen joten oli pakko lopettaa vihaisena oleminen.
Loppujen lopuksi en kehdannut edes julkaista sitä koska se oli naurettava.
Viikko on ollut tylsä. Kotona ja sängyssä makaamista miksun kanssa.
Edit
Tarkemmin ajateltuna olen kyllä edelleen vihainen. Se syy vaan kuulostaa huonolta olematta sitä. Joten olen oikeutettu tiuskinut miksulle koko iltapäivän, ihan oikein sille… Vaikka onkin muka tyhmä syy.
Miks mua ei voi lukea jos syö samalla? Vienkö mä ruokahalun vai alkaako oksettaa…
Mun seksielämä palautetaan ennalleen. Odotan sitä, tyhmät lääkkeet kun olivat ja pilasivat monta nautintoa. Ja kuinka se kirpaiseekaan itsetuntoa kun on sillälailla epävakaa. Ja sit samalla kun yritetään et en masennu ja voisin hyvin niin viedään huvi seksistä, niistä harvoista asioista joista nauttii aina…
Mut odottakaas vaan kun oon ennallani! Sitten sensuroin itseäni ja te pidätte mua vieläkin niin kultaisena ja kilttinä poikana. Ja sitähän mä tietty olenkin…
Mä oon ajatellut, se ei yleensä tiedä mulle hyvää, mutta mä olen silti ajatellut. Tuossa viikko sitten sain kommentin jospa sanottiin et miksu on hyvä mies. Ja täytyy olla samaa mieltä. Mä järjestän meidän suhteeseen kaikkia ihmeellisiä juttuja. Ja miksu jaksaa katsoa mua, vaikka käyttäydyn kuin hullu (olisi ihme jos ei hullu niin tekisi…). Saan kaikenmaailman paniikkikohtauksia ja mua joutuu monesti rauhoittelemaan ja toisinaan mä raivoan ja esineet saattavat silloin vähän lennellä, ja miksu joutuu taas rauhoittelemaan mua. Ja milloin mitäkin. Miksulle olis oikeasti helppoa sanoa et kiitos nyt riitti ja jättäis mut. Se olisi miksun etu, mut jostain kumman syystä se haluaa rääkätä itseään mun kanssa olemalla. Mä en tiedä miksi sillä en ole kovin kaksinen ja loistava persoona. Mä olen rasite. Ehkä se sit tykkää musta. En usko että se on noin muuten kovin masokistinen luonteeltaan.
Toivottavasti mä annan edes joku päivä sille kuten kaikille muillekin takaisin kaiken minkä oon saanut.
Eksä sanoi joskus kun oltiin sen kanssa tapeltu että mulle ei pysty olemaan vihainen kun hymyilen niin söpösti ja kikatan. Ehkä miksu on mun kanssa kans sen vuoksi et hymyilen söpösti. Pitää kyllä olla jotenkin tosi söpö hymy et ton kaiken kestäis. Mut ehkä mä oon vaan niin ihana tai sit sillä on suunnaton hoivavietti…
Miksu voi paremmin. Musta tuntuu et mä oon jotenkin pysyvästi tasapainoton ja ongelma. Mä en tule koskaan olemaan sellainen jonka kanssa voisi vakavissaan kuitenkaan ajatella olevansa loppuelämän. Kun mä en ole ollenkaan varma et mä ikinä muuttuisin. Kyllähä tällaista saattaa kestää hetken, mut jos tietää et mun kanssa olo on lopullista niin… Mä juoksisin jos olisin miksu. Oikeasti. Sitä on vaikea selittää ja pukea sanoiksi.
Mut miettikää itsenne miksun asemaan ja miettikää millainen ihminen mä olen. Kuinka usein mä järjestän sen draamaan ja riidat ja ymmärrän tahallaan väärin. Jaksaisitteko loputtomiin… Ei kukaan jaksaisi.
Hmm. En pidä itsestäni kovin paljon enkä voi ymmärtää miksi kukaan muu pitäisi. Siitä olen varma että raja täyttyy kuitenkin aina jossain vaiheessa. Musta tahtoo päästä eroon. Se tulee väistämättä joskus vastaan. On hyvä tiedostaa tosiasiat.
Miksu on ollu kotona mun kanssa keskiviikosta saakka ja hoitanu mua nii nyt sillä on yllätys yllätys tää tauti. Mulla ei onneks ole enää kuumetta mut kurkkukipu ja keuhkojen yskiminen on yhä totta. Voin keskittyä miksuun kuitenki paremmin.
Miksu on ollut kuumeessa koko päivän, oon sille antanut kuumetta alentavaa ja tehnyt sipulikeittoa. Sipulissa on jotain juttua kuulemma kun auttaa ja se on helppo syödäkin kipeällä kurkulla. Miksu ei kyllä tykännyt siitä, mut ei kukaan sitä siltä kysynytkään.
On se pirteämpi kun mä kuolemanpelkoni kanssa. Miksu ei halunnu et käyn netissä ku luin aina kaikkea ja ahdistuin ja itkin et kuolen…
Ja se joutui rauhoittelemaan mua :/
Nyt ku oon saanu olla miksun kanssa kaksin käytännössä koko viikon niin oon ajatellu et saatan olla hiukan liian omistava ja mustasukkainen. Et ymmärrän kyllä miksua sillai et jos se joskus ahdistuu mun kanssa.
Mä oon epämies. Mä itken mun paniikkikohtauksissa ja oon varma et kuolen. Näytän samalta kun aso ja toni bb:s kun sami lähti. Miksu ei varmaan erottais mua mieheksi muuten ku haarojen välin perusteella. Sielläkin sais olla pari senttiä enemmän. Pitäis vähän ryhdistäytyä.
Paino on tippunut viime päivinä, 64,5 näytti vaaka tänään. Ei paha ollenkaan.
Miksu nukkuu ja mäkin alan. Voidaan yskiä keuhkoja pihalle kilpaa ja yhdessä. Se on seksikästä. Vedin muuten käteen tänää, ollu pitkä tauko. Muuten yhdessä sairastaminen on jotenki söpöä. Räkää joka paikassa, kunhan miksulla menee pahimmat päivät ohi niin sängyssä on toisenlaista räkää joka paikassa kun me maataan kaiket päivät.
Tää miehuus on sitten jännä juttu. Vaikka koko yön yskit, niistät nenää ja etsit asentoa jossa on helppo olla ja käyt henkiinjäämiskamppailua niin silti tulee aamustondis. Toisaalta ei tee yhtään mieli, ei sit yhtään.
Saatte tällaisia tosi tosi pitkiä viestejä tänne… Aivokapasiteetti ei riitä ajatustyöhön kun kuolemanpelko valtaa ajatukset täysin.
Kuolemasta voisin puhua, siitä mitä jäi tekemättä ja miten mulle tulee ketäkin ikävä ja miten toivon et isälle ei ole turhan raskasta haudata vielä toinenkin lapsi, miten äiti pärjää jos kuolen. Mä en halua että äiti itkee. Mä oon kuullut kun se itki siskon perään ja se oli jotain sydäntä särkevää.
Miksu on kuunnellut kun kerroin et mitä sen pitää tehdä kun kuolen.
Pitää friidu. Toivottavasti sille ei jää mitään traumoja ja löytää nopeasti jonkun uuden. Se saattais olla miksulle parempikin et pääsis musta, sen elämä helpottuis. Mut et se ei ottais ketä tahansa, ja lakkais haaveilemasta heteroiden perään, ja mitkään bisset ei kelpaa, kunnon homo, sellainen joka ei haaveile missään tilanteessa naisten perään. Miehet häviää naisille bissen kierossa mielessä, kun tekee pillua mieli ja tissiä puristella niin mitä miksulla on tarjota muka. Ei se riitä..
Miksun pitää etsiä joku tasapainoisempi kuin mä.
Draamaa ei ole joten lakkaa tekemästä sitä, oli yksi miksun sanoista sunnuntaina. Meillä on kuulemma kaikki aivan loistavasti joten miks mä kaivan asioita ja teen niistä väkisin ongelmia. Teenkö mä…
Teen. Tai en.
Mut nyt ajatus ei kulje, yritän tunnustella joka ikistä hengenvetoa ja keuhkojen tilaa… Kuolenko minä. Minua ainakin pelottaa todella hirveästi. Olen tätä varten kerännyt painoakin, että olen fyysisesti valmis kohtaamaan sikainfluenssan. Miksu on pyöritellyt silmiään… Se ei tiedä mitä kuoleman pelko voi olla. Minä pelkään sitä varmaan kaikista eniten. Oon huomannut että se on oikeasti niin vähästä kiinni että elääkö. Olen koko päivän jos olen vaan jaksanut olla hereillä, puhunut sille kuolemasta. Että kun kuolen. Näen että sitä ahdistaa puheeni mutta minua ahdistaa ajatus että saatan kuolla.
Nyt koitan taas levätä ja kerätä toimia… Jos vaan selviäisin ilman keuhkokuumetta niin olis parempi…
Kaikin tavoin loisteliaan elämäni kohokohta saapui tänään luokseni. Minä kuolen.
Tuo rakas sikainfluenssa saavutti minunkin kurkkuni, nosti kovan kuumeen.
Koska minun keuhkoissa on jo vikaa niin… Sitä kuolemaa odotellessa. Lukekaa sitten lehdestä tämän blogin loppuratkaisu “25 vuotias mies kuoli sikainfluenssaan”
Niin vitun hienoa tämä elämä.
