Paska minä

Mun veli sanoi et se ei anna vauvaa mulle hoitoon. Mulla ei mitään järjetöntä hinkua nyt edes oo vauvaa hoitaa just nyt, mut se loukkasi. Se pitää mua liian arvaamattomana ja epäluotettavana. Se tuntuu pahalle. Mä en halunnut tällaista minää, haluan olla normaali enkä tällainen. Kaikki sanoo et hyväksy se sairautesi mut hiukan paha hyväksyä. Kuka haluaisi hyväksyä itsensä sairaana? Mun aivojen toiminta on perseestä. Mä vihaan mun aivoja. Mä vihaan kaikkea itsessäni.
Ja en sit ole masentunut. Se on vaan ihan normaalia vihata itseään kun on näin paska sekä sisältä että ulkoa.

Ei ole edes uni, friidu on iloinen ja onnellinen. Sentään joku.

Miksu sanoo aina et älä ajattele asiaa, vaan anna olla. Et jos olisin vaan antaisin olla enkä välittäisi. Kuulemma käytän turhaan energiaa itseni vihaamiseen. On siinä ehkä ideaa. Jos vaikka ei välittäisi mistään mitään niin pitäisin taatusti tunteesta. Mutta en osaa niin tehdä. Paitsi lääkkeillä ja viinalla. Että joo, olisihan se toki houkutteleva ajatus et sais hetken olla itseltään rauhassa.

Huomenna lähdetään täältä taas. Mennään hakemaan friidu ja sit kotiin. Ens viikolla on se neiti Spearsin keikka jonne ollaan menossa. Muita kesälomasuunnitelmiahan meillä ei ollut.
Äkkilähtöjä katseltiin tänään, alle 150e pääsisi sinne milanoon jota Inojkin on mainostanut. Olisi kivaa siellä käydä, mut vaatii rahaa ja multa otetaan vähän väliä verikokeita joten mun tarvitsee olla lähellä. Haluisin päästä puhumaan italiaa ihan kunnolla.

Me ollaan tänään isäntien kanssa kierrelty kauppoja ja mä kävin (salaa) kuntosalilla polttamassa rasvaa.

Kohta pääsee halaamaan friidua.

Onni

Mä mietin tänään edellisen kirjoituksen kommentin sanoja. Ja keksin jotain.
Tiedättekö mistä mä tykkään ja mikä on ainut olotila jossa en murehdi mitään?
Se kun miksu ottaa multa suihin. Sillon en ajattele mitään, se on siis maailman onnellisin hetki.
Kun itse otan suihin niin nautin kyllä mut siinä pitää myös tehdä työtä, varsinkin kun mun tavoitteena on olla siinä maailman paras ja ottaa syvälle kurkkuun. Ja naidessa vastaa toisen tyydytyksestä, joten sekin tilanne vaatii panostusta. Mut se et makaa muna kaverin suussa niin ei kykene ajattelemaan muuta, siinä vaan on.
Miksu nauroi kun kerroin sille tämän ja päätti kertoa sen myös isännille, et oon miettinyt et onnellisimmillani olen kun se ottaa suihin. Taisi olla ylpeä itsestään, ja syystä :D pojat huusikin kun mentiin suihkuun yhdessä et tehkää toisistanne onnelliset :)

Käytiin syömässä porukalla tänään ja oli ihan mukavaa. Hiukan estoinen ja hiljainen saatan olla, en tiedä tekeekö lääkkeet sen vai mikä.

Mä oon ihan suht onnellinen, tällä hetkellä odotan syksyä paljon ja et se terapia alkaisi. Mulla on suuret odotukset sen suhteen, toivon etten pettyisi ja saisi sieltä sen avun jonka tarvitsen. Että voisin sanoa että olen onnellinen myös sillon kun mulla on aivotoimintaa.

Hullu

Oon eksynyt helsinkiin noin triljoona kertaa. Lisäksi miksu aina ohjaa mut ties minne ja mulla ei ole hajuakaan missä ollaan. Jos muuttaisin tänne niin mä en varmaan löytäisi edes kauppaan.

Eilen isäntien kanssa käytiin baarikierroksellakin, mut mähän olen tietty valmiiks huumattu ja en sais viinaan koskea. Tyydyin kuuntelemaan kännisten mukahauskoja juttuja ja vihaamaan itseäni entistä enemmän, kun en saa edes osallistua normaaliin elämään. Miksu ja muut jatkoi vielä matkaansa kun jo kahdeltatoista tilasin taksin tänne ja menin nukkumaan.
Miksu tuli viereen tai ennemmin must tuntuu et se joi tyypilliseen tapaan taas tarpeeksi ja se kaatui mun päälle joskus kello puol kuusi.
Oon kuiva tyyppi varmaan isäntien mielestä kun en jaksa hillua koko yötä niiden matkassa.
Ja aamu meni tänään piloille kun olisin halunnut tehdä jotain, mut ei voinut. Yritin aamulla tännekin kirjoittaa vaan miksu käski olla metelöimättä ja mun näpyttely on meteliä.
Se lupasi et huomenna tehdään jotain mitä mä haluan. Me lähdetään siis shoppailemaan ja saamaan kaupassa “vittu oon ruma”-kohtauksia. Mä saan niitä, kokeilen vaatteita ja kaikki hyvät farkut ainakin näyttää mun päältä surkealta. Mulla on iso perse ja se on rumaa.
Mitähä vielä keksisin huomiselle, me voitais käydä ulkona syömässä koko porukka, mikäli isännille käy.

Miksu on taas ihanan mustis :) oon toisinaan jopa otettu siitä.

Friidua on jo ikävä, mut ollaan ainakin pari päivää vielä täällä. Onneks on ollut mahdollisuus täällä välillä olla yksin, ku noi muut on olleet jossain. Vois olla et ellei ollenkaa olis sellaista rauhoittumisaikaa niin olisikin liikaa mulle. En tiedä.

Pelkään et mua pidetään iha friikkinä ku välil haluan olla yksin ja pois toisten seurasta. Kun välil sitä toisten kans esimerkiks huomaa et suu käy ja aivot sanoo ole hiljaa jo ja silti puhun. Enkä pysty lopettamaan ja muitten ilmeist näen et ne ei tajua mitään mitä sanon.
Sillon on hyvä päästä vähän hengittelee yksinään. Miksu kyl huomaa nää jutut ja tulee sit aina kysyy et oonko ok.
Mä rakastan sitä. Vaikka kohtelen sitä huonosti ja se vois vaikka jättää mut kun oon tällanen. Toivottavast se jaksaa, toivottavast mä annan sille joinain hetkinä takasin sitä mitä siltä saan.

Tadaa

Mulla on uusi idoli, meinaan Masa. Masa kirjoittaa blogia ranneliikkeessä. Sen jutut mielenkiintoisia ja puhuttelevia. Suosittelen.
Kertoisin tämän hänelle mutta pitää olla kirjautunut että voi kommentoida. Mulla ei ole tunnuksia. Jos hän joskus eksyy tänne niin täällä on palaute.
Sen blogi pistää ajattelemaan, ja ne ovat hienosti kirjoitettuja. Eivät ehkä aukea kaikille, mutta pidän juuri siitä ilmaisutavasta jolla hän kirjoittaa.
Luen muidenkin blogeja, mutta harvoin komentoin. Pitäisi kommentoida useammin.

Me lähdetään tänään käymään kotiseudulla, viedään friidu hoitoon ja mennään huomenna helsinkiin. Meidän pride-isännät kutsui takaisin, miksu on ihan innoissaan ja suunnittelee missä kaikissa tylsän kuuloisissa paikoissa se aikoo käydä, ja ketä nähdä.
Mä haluisin käydä lintsillä.
Miksua vähän arvelutti ensin et mennään sinne. Ei usko et mulle tekee hyvää vaan et mun pitäis olla kotona rauhassa, mut onneks sitä vetää niin paljon puoleen kaikki tylsät jutut.

Väsyttää.

Ja on tylsää, mut pian lähetään.

Torstai

Tänää on mennyt oikeastaan ekan kerran koko päivä putkeen pitkään aikaan. Miksuki sanoi ennen ku lähti friidun kans iltalenkille et tällaisia päiviä lisää.
Ollaan vaan oltu, ei ollenkaan tapeltu. En mä miksulle helppo ole, siks mua mietityttääki se että kaduttaako sitä tämä. Mä oon ollut sille niin ilkeä eikä se halunnut mitää päästä tärähtänyttä bfää. Se pääsisi helpommalla jonkun muun kanssa, tuskin korvaamaton kuitenkaan olen.
Tulipa lyhyt tästä, meen nukkumaan ja miksu tulee pian viereen.

ho voglia di fare pompino

Oon kauhean seksuaalisella päällä. Eli toisin sanoen panettaa jatkuvasti. Sehän se on ku tekis mieli kurkistaa naapuriin ku ei kenestäkään yhdestä tällä hetkellä ole tarpeeksi mulle. Se on kai tää mun sairaus kun sen tekee. Tai en mä tiedä, on näitä kausia ollut jo vuosia. Toisinaan taas ei jaksa kiinnostaa seksi juuri lainkaan. Oon hiukan hankala.
Mä voisin katsokaas ihan oikeasti maata perse pystyssä ja tarjota kierroksen jos toisenkin just nyt. Ja eihä miksusta ole kun yhteen kierrokseen, se tarvitsee taukoja et ottaa taas eteen. Mulla taas on lääkkeiden vuoksi, oletan, ainakin tällä hetkellä laukeaminen työn ja tuskan takana, välillä kannattaa jättää kokonaan väliin suosiolla, kun tiedän et en vaan pysty. Se hiukan turhauttaa ja on varmaan yks syy miks panetus pysyy.
Miksu on yrittänyt vaikka mitä :D ja mä vaan kerjään lisää.

Olipa taas asiaa. Ja sit taas kaduttaa ja poistan tän joten älkää kommentoiko sillä ne saattaa mennä roskiin.

Ja otsikko tarkoittaa suomeksi haluan ottaa suihin.

Uno di questi giordi

Paljonko miksu on valmis kestämään ja ottamaan vastaan minua? Kuinka monta kertaa se miettii et olisipa tehnyt toisenlaisen valinnan…

Mi piace Helsinki

Olen aloittanut tänne kirjoittamisen tuhat kertaa, mutta en osaa kirjoittaa.
Omat tunteet on niin sekaisin ja niistä puuttuu logiikka etten tiedä olenko järjissäni ollenkaan.
Minua hämmentää.
En osaa edes määritellä kaikkea sitä mitä tunsin koska tunsin eri tavalla. Ja tunnen edelleen. En uskalla edes ajatella kun pelkään mitä huomaan itsessäni.
Olen miettinyt et miksi minä oon tällainen? Mikä tekee minusta tällaisen, moniongelmaisen. Ennusteeni on luokkaa toivoton tapaus. Ihan oikeasti. Miksi musta on tullut tällainen kuin olen. Kuka kehitti mulle kaikki nämä? Jos se olin minä itse niin miksi ihmeessä? Miksi minä haluan kiusata itseäni ja muita. Miksi en voi olla normaali, miksi sekoan, miksi laihdutan välillä sairaalla tavalla, miksi nautin (jopa seksuaalisesti) järjettömästä nälän tunteesta, miksi tärisen ja itken itseni uneen tai miksi minä lyön ihmistä joka merkitsee niin paljon. Mä haluan kaiken pois, haluan olla normaali, tuntea normaalisti. Kun ei pysty edes itseä kontrolloimaan, ja sitten turhautuu ja lyö. Oon niin sekaisin, välillä tuntuu etten itsekään tiedä mitä tunnen ihan oikeasti. Viime aikoina liian usein. Nyt oon pumpattu rauhoittavia ja mielentasaajia täyteen kuin Michael Jackson.

Mä vihaan itseäni. Joka ainutta osaa tässä sairaassa mielessä.

Mut viikonloppu oli niiltä osin aivan upea kun en ehtinyt ajatella ja annoin mennä. Jossain lääkehuurussa pystyin jopa nauttimaan. Olo on oikeastaan aika loistava kun ottaa oikeanlaisen sekoituksen mun järjettömästä varastosta. Kaikki oli lääkärin määräämiä, ei mulla kuulemma ole itsemääräämisoikeutta, niin se yks lekuri sanoi siellä osastolla. Et vaiks kuvittelen olevan maailman suurin asiantuntija sen suhteen mikä on mulle hyväks niin en ole. Minkään suhteen.

Mut mä joka tapaukses rakastuin siihen tunnelmaan, jonka koin viikonloppuna. Käytiin sunnuntainakin picnicillä meidän isäntien kanssa ja nautittiin elämästä, jopa minä. En tainnut pohtia päätäni kertaakaan. Toiset joi shampanjaa ja mulle pommackia, nauroivat et eiks se oo niin et pitäis epäillä et miksu on pannut mut raskaaks :D kuulemma kuulivat sen suuntaisia ääniä yöllä kun meidän käyttämä vuodesohva natisi. Mut ei kuulemma haitannut, oli kiva kuunnella :D miksu nyt oliki niin kännissä et örisi ties mitä.
Oli tosi mukava pari kyl, 25v ja 28v. Kutsuivat meidät kylään kesällä uudestaankin.
Sais tän pään vaan ensin toimintakuntoon.

Vorrei fare l’amore con te

Mä oon vieläki ihan fiiliksissä. Koitan vältellä tällä hetkellä kirjoittamasta tänne. Vähän hukassa edelleen.