Tää miehuus on sitten jännä juttu. Vaikka koko yön yskit, niistät nenää ja etsit asentoa jossa on helppo olla ja käyt henkiinjäämiskamppailua niin silti tulee aamustondis. Toisaalta ei tee yhtään mieli, ei sit yhtään.

Saatte tällaisia tosi tosi pitkiä viestejä tänne… Aivokapasiteetti ei riitä ajatustyöhön kun kuolemanpelko valtaa ajatukset täysin.
Kuolemasta voisin puhua, siitä mitä jäi tekemättä ja miten mulle tulee ketäkin ikävä ja miten toivon et isälle ei ole turhan raskasta haudata vielä toinenkin lapsi, miten äiti pärjää jos kuolen. Mä en halua että äiti itkee. Mä oon kuullut kun se itki siskon perään ja se oli jotain sydäntä särkevää.
Miksu on kuunnellut kun kerroin et mitä sen pitää tehdä kun kuolen.
Pitää friidu. Toivottavasti sille ei jää mitään traumoja ja löytää nopeasti jonkun uuden. Se saattais olla miksulle parempikin et pääsis musta, sen elämä helpottuis. Mut et se ei ottais ketä tahansa, ja lakkais haaveilemasta heteroiden perään, ja mitkään bisset ei kelpaa, kunnon homo, sellainen joka ei haaveile missään tilanteessa naisten perään. Miehet häviää naisille bissen kierossa mielessä, kun tekee pillua mieli ja tissiä puristella niin mitä miksulla on tarjota muka. Ei se riitä..
Miksun pitää etsiä joku tasapainoisempi kuin mä.

Väsyttää.

Väsynyttä tekstiä unien välistä.

Draamaa ei ole joten lakkaa tekemästä sitä, oli yksi miksun sanoista sunnuntaina. Meillä on kuulemma kaikki aivan loistavasti joten miks mä kaivan asioita ja teen niistä väkisin ongelmia. Teenkö mä…
Teen. Tai en.

Mut nyt ajatus ei kulje, yritän tunnustella joka ikistä hengenvetoa ja keuhkojen tilaa… Kuolenko minä. Minua ainakin pelottaa todella hirveästi. Olen tätä varten kerännyt painoakin, että olen fyysisesti valmis kohtaamaan sikainfluenssan. Miksu on pyöritellyt silmiään… Se ei tiedä mitä kuoleman pelko voi olla. Minä pelkään sitä varmaan kaikista eniten. Oon huomannut että se on oikeasti niin vähästä kiinni että elääkö. Olen koko päivän jos olen vaan jaksanut olla hereillä, puhunut sille kuolemasta. Että kun kuolen. Näen että sitä ahdistaa puheeni mutta minua ahdistaa ajatus että saatan kuolla.
Nyt koitan taas levätä ja kerätä toimia… Jos vaan selviäisin ilman keuhkokuumetta niin olis parempi…

Kuolema

Kaikin tavoin loisteliaan elämäni kohokohta saapui tänään luokseni. Minä kuolen.
Tuo rakas sikainfluenssa saavutti minunkin kurkkuni, nosti kovan kuumeen.
Koska minun keuhkoissa on jo vikaa niin… Sitä kuolemaa odotellessa. Lukekaa sitten lehdestä tämän blogin loppuratkaisu “25 vuotias mies kuoli sikainfluenssaan”
Niin vitun hienoa tämä elämä.

Vittu perkele saatana!

Tekisi mieli vaan huutaa… Ei kenenkään pää voi olla tällainen kun mun. Jos mulla on kaikki hyvin niin minähän järjestän niin ettei enää ole…
Voi vittupää mun kanssa, perkele!

Isänpäivä ja parisuhdemurheita

Tähän mennessä ollaan jo sovittu miksun kanssa, se pyysi anteeksi, ei ollu vaikeeta mut kesti, mutta suunnitelmiin kuuluu silti mennä viikoksi eksälle. Miksu lupasi ens kerralla toimia paremmin. Miksua kauhistuttaa selkeesti se et meen eksälle, mut se ei uskalla sanoa eriävää mielipidettä koska mä osaan olla bitch ja sai vasta lepytettyä mut! xD

Nyt oon isän luona, tulin tänne jo eilen. Miksukin meni porukoilleen. Tänään pitäis nähdä isän naisystäväkin, kovin se iskäkin oli nopea… kerroin sen sillekin ja sanoi että itse olin vielä nopeampi kun oli poikaystävät päällekkäin… no, ehkä en arvostele sitä sitten. En halua että se loukkaa äitiä millään tavalla. Äiti väittää et se on sille ihan ok, mut onkohan niin… kyllä äitiki jonkun miehen itelleen vielä varmaan löytää, kun se on niin kaunis. Mun äiti on varmaan maailman kaunein nainen… mun puhutaan isästä, kun on sen päivä. Se on kans ihan komea, karismaattinen. Mut musta isästä näkee et se ei ehkä jaksas enää tota työtään ihan tossa mittakaavassa kun se on. Mut mun veljelle se nyt hiukan sitä onkin siirtämässä.
Isä on kaikkea mitä mä en ole, siks mä varmaan tunnenkin itseni läheisemmäksi äidin kanssa. Isä on kauhean määrätietoinen, se tietää mitä se haluaa, sillä on pitkäntähtäimen suunnitelmia ja se on kauhean harkitsevainen. Mä oon räjähtävä ja toimin hetken mielijohteista, musta ei tulis ikinä sellaista kun veljestä tulee, isä isän paikalle. Mä en ole samanlainen niiden kanssa. Isä on aina hyväksynyt mut tällaisena kun oon, mikä ei ole mikään itsestään selvyys kuten ihmiset varmaan tietää. Moni isä hylkäis tällasen poikansa, mä oon taas aina saanut 100% tuen isältäni, hiukan se yrittää vieläkin kasvattaa mua mut laihat tulokset, laihat tulokset… Se sanoo aina, et mulla olis pitäny olla kovempi kuri ja asettaa kovemmat rajat kun veljelleni. Se sanoi et äiti on hemmotellut mut piloille kun oon nuorin ja ku mulla on ollu vaikeeta niin sit sen varjolla oon oppinu pääsee kaikesta vähällä. Reilu iskä, mut voin myöntää ainaki ihan ihan vähän, et se saattaa olla oikeassa. Miksu sanoo ihan samaa, et mä oon hemmoteltu.

Tiedähä siitä sitten, voi olla, tai sit ei. Isä on kuitenkin ollut aina silloin siellä missä olen sitä tarvinnut, jos joltain olen sitä kuriakin joskus saanut niin nimenomaan siltä. Se on ollut perheessä se auktoriteetti ja mies, ku äiti on sitten aina löyhentänyt mun rangaistuksia ja pyytänyt et ymmärrettäis pikku-janneekin :D Vaan on äiti minua syyttänytkin, mun siskon kuolemasta. Kaikki on siitä mua syyttänyt. Se on kova paikka kun sanotaan et on aiheuttanut siskonsa kuoleman… vaikka eihän se niin mene, nyt ne on jo peruuneet ne puheensa mut kun jotain piti silloin syyttää, ja mä olin ollu tuhma… mut en mä olisi voinut siskoani pelastaa… kai. Ehkä. Tai jotain. Ehkä sillä kertaa olisin… en mä tiedä. En mä tiedä enkä halua edes ajatella, miten mä sitten itseni kanssa eläisinkään jos mä olisin voinut pelastaa sen ja en niin tehnyt. Sit se olis mun vika ja sit olis parempi vetää kasa lääkkeitä ja hukuttaa ittensä kylpyammeeseen.

Perhe on tärkeä.

Mä haluaisin isäksi. tästä on ennenkin puhuttu, mut haluisin paljon. Pitäis alkaa tutustumaan potentiaalisiin lesboihin jotka joskus tulevaisuudessa pyörättäs mulle ja miksulle vauvan..

Meillä ei mee miksun kanssa mitään erinomaisen hyvin. Kyl me tykätään toisistamme, mut musta tuntuu et ei vaan ole halua ratkaista niitä riitoja joita koko ajan syntyy.. ei jaksa mua enää. Yhtään. Se on hiukan yks syy miks oon menossa eksälle, vaikka ehkä juuri sinne meneminen ei paljon autakaan… vanha suola saattaa sillai hiukan janottaakin ja sit toiseks miksu ei tykkää kun se varmaan tietääkin sen vaikken tietenkään ole sanonut. Ehkä se lukee tän… siitä ei seuraa hyvää, mut ei se ihan tällaikaan voi jatkua. En mä tiedä, ku tykkään ihan hirveesti miksusta mut tietyt jutut on vaivannut koko tän suhteen ajan…. se haluis et mä katoisin aina jonnekin ja antaisin sille tilaa ja lakkaisin roikkumasta. Mun pitäis käytännössä olla joskus koko päivä melkein näkymätön sille, en mä tiedä, kauhean hankala on asua yhdessä keskellä korpea jossa mulla ei ole edes paikkaa paeta mihinkään ja toinen haluaa et en näy sen näkökentällä. Se tekee mut hiukan surulliseks… oli virhe muuttaa sen kanssa yhteenvielä näin. Meidän kaukosuhdesysteemi toimi paremmin kun se taisi tietää et se pääsee musta kuitenkin eroon siihen ja siihen aikaan. Nyt mä oon koko ajan ja musta ei pääse mihinkään.

Eksälle mä en ollut/ole ongelma koskaan/nyt. Se haluaa mut sinne… toisaalta se on tehnyt selväksi et se haluaa myös kostaa miksulle sen et se vei mut siltä. Toisaalta eksällä oli bissehuoransa… miksullakin on heterokyrpänsä. huokaus. En taida kelvata kenellekään kokonaan.

Huokaus.

Mitä tähänkin enää voi mitään sanoa. Mä rakastan miksua, mä haluan olla sen kanssa, mutta musta tuntuu et se ei halua mua kun osa-aikaisena. Pitäis puhua miksulle siitä, et mitä se musta oikeen tahtoo, kun se ite pyysi et muutan tänne sen kanssa. Ei mua voi saada osa-aikaisena. Ja on välillä päiviä jolloin tunnun kelpaavan, mut yhtä usein niitä kun mun pitäis olla näkymätön ja hiljaa…

En halua edes ajatella. musta tuntuu et ne on just nää mun sairaudet, se on ehkä hiukan lapsellinen, et se tajuais aina asioita. en määäää tiedä! se välittää musta kyllä, kyl mä sen tiedän ja tykkääkin musta paljonkin mut ehkä se ei sit vaan oo viel ihan tarpeeks kypsä tällasee suhteeseen et asutaan yhdes ja et sen pitää kohdata mut ja mun sairaudet päivittäin ja osata ehkä auttaa mua kun mä saan jotain ahdistus-paniikkikohtauksia… Miks asiat on niin vaikeita…

Ehkä mä sanon seuraavalla yhteisellä kerralla psykologil tästä, ku mä en haluis menettää miksua mut mä en voi olla suhteessakaan missä musta tuntuu etten kelpaa kun sillon kun toiselle sopii. Kyl mun pitää kelvata koko aikaisena poikaystävänä.

I feel bad… Ja tiedän ettei asiat nyt niin huonosti ole. Mä kun saan asioita päähäni, niin ne ei mene pois, ne jää sinne ja paisuu… Mut mä rakastan kyllä miksua. Tuntuu et se olis onnellinen mun kanssa jos olisin kuin muut, mulla ei olis rajoitteita, ei esteitä… et mä olisin terve. Se haluaa mut ilman sairauksia, sellaisen huolettoman ja varman miehen, ei tällaista joka ei voi, pysty, halua, kykene… Joka on sairas ja joka ei vaan pysty heittäytymään ilman että pistää pään keinolla tai toisella sekaisin…. Ja sekään ei kelpaa kun pistän, sit oon lääkkeiden väärinkäyttäjä ja mitä kaikkea vielä. Mikään ei kelpaa, ei missään muodossa, paitsi osa-aikaisena…

Onkoha mulla joku fuckin’ masennusjakso… Ei jaksais nyt…

Itsesääliruikutus

Miksu ihmetteli et enkö mä koskaan luovuta ja myönnä et mussakin voi joskus olla vikaa. En ole missään nimessä antanut sille lauantaita anteeksi.

Mut oikeasti asia on aivan toisin. Vikaahan mussa just on ja tällä turhalla ja tyhmällä kiukuttelulla yritän kierolla tavalla helpottaa omaa oloa langettamalla syyllisyys pois itsestäni, vaikka toki sisällä itsessäni koko ajan syytän itseäni siitä et olen niin yök ja pitää juosta heterokyrvän perässä.
Oikeastaan en käytä aikaani ollenkaan sen miettimiseen miten miksu oli mua kohtaan epäreilu. Sen ajan käytän tehokkaasti sen tiedostamiseen et kysehä on musta, miks se tai ketään muukaan muka käyttäytyisikään koskaan toisin ja haluaisi olla mun kanssa. Ainakaan viettämässä koti-iltaa, kyllähän mä panolelusta käyn. Tarpeeks käytetty persekin, et on helppo työntää sisään, nauttiikin peräti siitä, ja tiukkakin vielä, et ei sentään millään halolla fistattu. Niin painoltaan pienikin et voi sängyssä heitellä miten tahtoo ja ottaa melkein missä asennossa vaan, eikä tarvi edes nykyisessä mieskunnossa välittää tuleeko se vai ei, ku se on arpapeliä.
Mitä turhaan pyytämään tällaiselta mitään anteeks. Minähän se roikun ja olen tiellä enkä anna ollenkaan vapaa-aikaa…

Säälistä

Miksu pani mua tänään, annoin sille säälistä ku se ei voi saada sitä heterokyrpää ja olis luonnonvarojen haaskausta olla ottamatta sitä perseeseen. Eikä mulla ole mitään valittamista kun se painaa menemään ku pieni pupu, olematta kuitenkaan mikään pieni.
Se on aina tervetullut nussasemaan mun aivot pellolle.

Kosto tulee perästä…

Meidän piti viettää kotona ilta miksun kanssa lauantaina. Mä olin meinannut et ostan ison kurpitsan ja teen siitä lyhdyn. Sitten aikaisin aamulla miksun puhelin soi ja se lähti käymään nopeasti kaverillaan, sit se soitti et käy yhdellä ja tuo tullessaan kurpitsan mulle puuhattavaksi. Parin tunnin päästä kun soitin se ei vastannut, sit pisti kohta viestin et akku lopussa, älä soita. Seuraavaksi pistin puoli kuudelta viestiä et tuleeko jo kohta. Kello 8 se pisti viestiä et vähän venyy, käy lainaamassa leffa… Kotiin se tuli kolmelta viime yönä ja nukkui sohvalla.
Tänään se potee krapulaa ja jatkaa sohvamajoitusta. Miks se tekee noin ettei se edes vastaa mulle kun se menee ja lupaa tyhjiä lupauksia kun puhuu mulle…
Mä olin yksin koko lauantain.
Tuijotin itseäni peilistä ja mietin miks en kelpaa. Ja sit ihan tyhmiä juttuja, et miks se viihtyy niin hyvin sen yhden luona ja onks niillä jotain. Vaikka se on hetero niin silti! Aamulla jo lähti sinne. Ja ne näkee joka päivä koulussa, musta tulee ihan mustasukkainen ja vainoharhainen.

Mä ajattelin et menen kostoksi viikonlopuksi joskus eksän luokse. Kunhan mun lääkkeet on sillä mallilla niin sit, meen ja vedän kännit eksän kanssa ja sit katsotaan mitä miksu tykkää.

Ei mulla muuta kun en osais ku haukkua miksua just nyt ja BB tulee.

Elämää

Mä olen aika vieraskorea luonteeltani, pyrin käyttäytymään kohteliaasti myös niitä kohtaan joita en ymmärrä. Tämä ilmenee mm. siinä että kun jehovan todistajat tulee ovelleni niin otan heidän lehtensä vastaan. Ja ihan uteliaisuudesta minä luenkin ne. Miksukin on yleensä, mutta se on ihminen joka joskus yllättää.
Eilen kun meillä soi ovikello ja menin avaamaan, oven takana oli juuri kyseisen uskontokunnan edustajanaisia kaksin kappalein. Olin jo juttelemassa heille kun miksu tuli eteiseen ja otti minut takaapäin syliinsä ja kysyi mitä asiaa rouvilla oli hänen miehelleen… Olisittepa nähneet naisten ilmeet. ‘Me tässä… Onko meidän lehtemme teille tuttu…’
:)

Mun mies on seksikäs :) ihan asiasta toiseen, mutta se on. Kaunis kuin mikä. Saatan tuijottaa sitä tuntikausia ja ihailla.

Mulla on maha oireilee. Se on tyhjä, on ollut viime päivinä vähän heikolla tuo syöminen. Ja ei ole kiva tunne juoda kahvia tyhjään mahaan. Pitäisi kai syödä, että pysyisin vahvana kun kohta se sikatauti muhunkin iskee ja mä kuolen siihen kroonisen keuhkosairauden vuoksi. Mä oon täynnä sairauksia! Suurin osa pään sisäisiä ja sit pari ulkoista.

Pitäisi syödä, mutta en halua ja se huolestuttaa mua etten halua ja tiedän et pitäis syödä, mutta kun en kerran halua. Taidan oksentaa. Ihan oikeasti enkä millään lailla tahallani vaan koska kahvi tyhjässä mahassa tekee sen. Taidan lopettaa kahvin juonnin.
Tietenkään sitä ei kannata alkaa syömään samalla kun juo kahvia. Liian vaikeaa.

Miksu sanoi eilen että minulle on tullut mahaa. Milloin ihmiset tajuaa että mulle kannattaisi ennemmin valehdella kuin kertoa totuus. Miksusta se on söpöä että olen lihonnut, sanoi että muotoni tulee paremmin esille ja minuun on mukavampi ja pehmeämpi koskea kun on muutakin kuin luu ja nahka.
Haluaisin kyllä olla sopivasti muodokas enkä pelkkä luuranko iholla kuorrutettuna, mutta miksi sen pitää näyttää vaa’alla niin suurelta… Haluan että miksu tykkää katsoa, mutta jos oma olo tuntuu valaalta niin tiedä sitten.

Kysyin miksulta eilen että kiihotanko minä sitä enää kun olen lihonnut. Miksu nauroi eikä vastannut… Suuteli kyllä napaani, että kai minä kiihotan. Tai ainakaan en ole niin vastenmielinen että ei suutele minua.

Lähden aamupalalle. Muuten oksennan enkä tahdo. Järki voitti, vaikka en tiedä onko se oikeassa.

Ei mitää…

Miksu pettyi kun kieltäydyin seksistä vieraiden miesten kanssa. Tai ei se sitä näyttänyt mut mä tiedän sen kyllä.
Miksu-raukka joutuu sekstaamaan ainoastaan mun kanssa, ja se on varmasti huonoa seksiä.
Mut ei kiinnosta toisaalta kun yritän pitää itseni kunnossa ja toiseks en halua nolata itseäni…

Näin naapurin poikaa taas tänään, se oli yhtä söpö kuin ennenkin eli punasteli käytävässä kun terveidin :)

Sitä mun uutta kaveria Samiakin näin. Oltiin taas salilla. Meitä tervehtikin yks oikea salin kalusteisiin kuuluva “äijä” sanoilla “kas, vähemmistöedustajatkin tulivat taas tekemään pakaralihaksia”. Samin kanssa päätettiin nostella painoja…
Sillä on muuten kiva pylly :)

Miksu kourii mua. Se haluaa huonoa seksiä ja taidan antaa sitä sille ja alkaa nukkumaan.
Näin vähän mun elämään kuuluu.