keskiviikosta ja tästä päivästä

keskiviikko: Kahden päivän työt kärsitty, maanantai-iltavuorosta suoraan eiliseen aamuvuoroon, muutaman hassun tunnin yöunet siinä välissä. Eilen kotiin tultua suoraan sänkyyn. Nousin yhdeksältä tänään keskiviikkona ja olin puolinukuksissa edelleen. Kylmä suihku herätti kivasti jo ja tulihan tuossa nukuttua taas melko pitkä pätkä.

Mikko saa pitää sen kahden viikon lomansa kesäkuussa, jolloin munkin loma on. Pitää keksiä enää mitä kivaa me tehdään sillon. Vois tietty olla tekemättä mitään kummosta. Voitas varmaan ainaki käydä porukoitten mökillä, mikäli saatais olla kaksin siellä. Mökki meren rannalla, linnun laulua, sauna, Mikko - ilman vaatteita, aurinko, muutama kylmä olut. Kuulostaa täydelliseltä kesälomasuunnitelmalta :) Tuohon päälle, kun lisää äidin ja isän tai Jessen kavereineen, niin nopeasti on Mikollakin vaatteet päällä ja suunnitelman täydellisyys on mennyttä. Ja jos sais äidin auton lainaks niin voitas käydä jossain vähän kauempanakin, mutta Suomen sisällä. Helsingissä olis kiva käydä katselemassa paikkoja. Täytyy tunnustaa, etten ole käynyt koskaan näissä Helsingin homoelämän keskuksissa ja kyllähän kiinnostaisi nähdä millaisia paikkoja (ja millaisia miehiä) sieltä löytyy. Haluisin käydä myös Voguessa vähän saunomassa… kun normaalin uimahallin saunat olen joutunut jättämään erektio-ongelmien vuoksi, luulen että ongelmani ei Voguessa haittaisi… ;) DTM olisi toinen ehdoton, vaikuttaa sellaiselta paikalta mitä olen kuullut, että viihtyisin hyvin. Pitääkin kysyä haluisko Mikko lähteä Helsinkiin, se voisi toimia mun matkaoppaana, se kun on asunut siellä jonkin aikaa. Ehkä onnistuttas saamaan joltain sen kaverilta yöpaikka niin ei tarvitsisi maksaa hotelliyöpymisistä. Katsotaan…

Torstai-aamu: Uni. Olen töissä, aamuvuoro. Valvoin viime yön. Tänään kostautuu noi univelat nyt ja kun pitäis hakea Mikko niin olen ihan väsynyt, pitää pistää se ajamaan taas takaisin päin etten nukahda rattiin.

Odotan, että saan suudella Mikkoa, odotan että saan pian tuntea sen lämmön, koskea sitä vaaleaa lihaksikasta vartaloa, maistaa sen suolaista ihoa, ihastella koko ihmistä ja koskea sitä joka paikasta, tuntea sen kosketus minussa. Enkä nyt edes tarkoita vain seksimielessä, toki siinäkin mielessä, mutta minulla on ikävä myös muuten. Kolmen päivän aikana olen onnistunut kasvattamaan sellaisen ikävän, että sitä ei voi ymmärtää. En haluaisi päästää Mikkoa edes neljäksi päiväksi kouluun. Säälittävää Janne…

Torstai-iltana:
Nyt me ollaan matkalla kotia Mikon kanssa. Se ajaa taas, koska mä en jaksa. Olen sentään hereillä. Komea ukko minulla muuten, vaikka itse sanonkin. Sillä on kaikki jutut just niin kuin kuuluukin…
Kai te huomaatte kuinka viattomia ajatuksia mulla on? Mikko sen puolen heti minut nähdessään pari kolme tuntia sitten tuli mun taakseni ihan kiinni minuun ja kysyi, että tykkäänkö 6minuutin vai 20minuutin munista. Tunsin kyllä, että 6min munan tarjoaminen olisi ollut silkka mahdottomuus. Ei muuten, mutta eikös se muna ole silloin puolikova vasta. Jollain taisi olla jo vähän pidempään kiehunutta tarjolla :) ja koska kämppis oli jo lähtenyt omille kotiseuduilleen niin tuo uskalsi munaa myös antaa… eikä vain härnätä minua, viatonta poikalasta.

Mun kaveri täyttää huomenna 25v ja neljännesvuosisataa juhlitaan rankasti. Paitsi ne jotka menee lauantaina aamuvuoroon :(

Leo: pistä se avoin kirje mailina, ok? Kävin kyllä lukemassa sen, mutten ehtinyt alkuviikosta olemaan juuri koneella.

sekalaista

Mikon kämppis oli hereillä vielä ku tultiin. Mahtaakohan se yhtään ihmetellä että oon täällä Mikon muutaman neliön huoneessa yötä… Ja täällä ei ole kuin tollanen 80cm sänky, johon me molemmat tungetaan, osittain päällekkäin väkisinkin. Ja multa on kielletty silti kaikki. Siis kaikki! Ei mitään pieniä hellyyden osoituksia edes, vaikka makaa toisen päällä tai alla, tai molempia. Mikko pelkää, että ihan viaton suudelmakin kuuluu seinän läpi tai tullaan yllätetyksi. En mä nyt välttämättä alkaisikaan mitään sen kummempaa tekemään, välttämättä. Oon mä saanut ihan tarpeekseni viime päivinä.

Asiasta toiseen.

On tuo jääkiekko jotain mitä mä en ymmärrä. Kauhea tappelu jostain kiekosta. Mikko katsoo sitä. Eihän niitä pelaajia edes näy noiden varusteiden alta. Jalkapalloa voi sentään katsoa.

Ja taas vaihdan aihetta.

Mä käytännössä tulen nukkumaan aivan koko ensi viikon, kun työt ajaa loppuun. Hain viime yhteyshaussa toiselle alalle, mutta tässä välillä jo päätin etten mene sinne pääsykokeisiin edes, koska tykkään työstäni, vaan nyt tämän viikon jälkeen kun vain nukuin, niin en ole varma. Sinne pääseminen tarkoittaisi muuttoa taas. Ei kauas kylläkään. Mutta sairaanhoitajan työt, sitä minä siis teen, on raskasta. Joku päivä ei jää aikaa edes pitää taukoja, ja niitä päiviä on paljon. Pidän työstä sinänsä. Meillä on töissä kiva yhteisö, vaikka harjoittelijapoika lopettikin jo. Viihdyn siis todella töissä, mutta jatkuva kiire ja tauottomuus rasittaa. Ja työ ei ole kevyttä, ei fyysisesti eikä henkisesti. Kun olen vapaalla niin nukun. Voi olla että se viikon loman jälkeen töihin paluu on ollut liikaa mulle. On tää ennenkin raskasta ollut, mutta nyt olen ollut ihan tajuttoman väsynyt. Käyn varmaan pääsykokeissa ja mietin sitten, mitä teen.

Alan vaihdosta ja työongelmista tuli mieleen Yksi jätkä-blogi, jossa yksi jätkä kertoo siviilpalveluksestaan ja ongelmistaan siinä. Musta on väärin, että miehet pakotetaan armeijaan tai sivariin. Musta ei todellakaan ole tappamaan ketään tai edes ampumaan aseella. Armeijaan en mene. Siviilipalvelus on kanssa mun mielestä väärin, se on epätasa-arvoista. Naisten pitäisi käydä myös vähintään siviilipalvelus, jos miestenkin, mutta mielestäni kenenkään ei kuulu käydä mitään, säästettäisiin siinäkin rahaa sotaleikeistä todellisiin tarpeisiin, kuten terveydenhuoltoon. Ja sotaa tässä maassa ei ole näkyvissä, miehiä tehdään muualla kuin armeijassa ja muuten kuin alistamalla ja nöyryyttämällä valtion toimesta. Mutta kai se
pitäs siviilipalveluskin suorittaa tässä joskus. Ellen saa sitten vapautusta mun oikean käden vuoksi. Se ei toimi normaalilla tavalla, kun kännissä kaaduin pari vuotta sitten pyörällä ja sen seurauksena kyynerpää meni paskaksi. Ei se normaalia elämää haittaa, tosin painavia tavaroita en pysty kantamaan, kun kyynerpää pettää. Pitää mainita etten ole kunnossa, kunhan valtio seuraavan kerran taas kiinnostuu minusta.

Noissa komenteissa on muuten avattarena mulla yksi Mikon ottama kuva musta :) Aika pieni osa minua, mutta kuitenkin. Ei paljasteta sentään liikaa!

Olipas jotain hyötyä jääkiekon katsomisesta. Salmela on aika nam, vaikka verta valuukin. :)

äitienpäivä

Olin äitiä onnittelemassa tänään. Se oli tehnyt lohikeittoa mua ja Jesseä varten. Äiti sanoi, että Jessen olis korkea aika senkin löytää itselleen joku ja perustaa perhe, lapsia kuulemma sais alkaa tulemaan jo, että hän haluaa mummuksi ja koska mä olen siinä suhteessa toivoton tapaus. Mä voin kertoa, että ei Jesseä voi yrityksestä ainakaan moittia.
Sanoin äidille, että se on ihan loistoäiti, kun osaa suhtautua muhun niin hyvin ja avoimesti, että moni on mulle kateellinen äidistä. äidille ei kannata sanoa noin, kun se meinas alkaa itkemään :)

Mikon äiti oli kysynyt siltä puolestaan tyttöystävää. Mikko on vastannut, että ei ole tyttöystävää. Oli yrittänyt sanoa, että poikaystävä on, muttei saanut sanottua. Se haluisi kertoa niille, muttei tiedä miten.

Mä pistin vaan Jessen asialle aikoinani, tai se teki sen kyllä pyytämättä. Janne ei taida tykätä tytöistä, ja sydän lakkasi lyömästä hetkeen ja juoksin omaan huoneeseen. Eli meni aika lailla sillä tavoilla kun dreamsissä kerroin. Isä oli sinut asian kanssa melko nopeasti, sanoi huomanneensa minun katselevan poikia ja muuta pientä, joten ei ollut yllätys. Äiti reagoi tosin pahemmin heti alkuun ja oli pitkään muutenkin vähän etäinen. Nykyisin se sanoo, että ei osaa edes kuvitella mua tytön kanssa, että siinä missä Jesse on tyttöjen perään niin mä saan yhtä lailla olla poikien perään. Paitsi mun pitää olla varovaisempi, koska mua voidaan käyttää hyväksi… Äiti ei usko, että tytöt käyttää hyväksi Jesseä sillä tavoin kun mua voidaan käyttää. Olen sinänsä samaa mieltä, vaikka olenkin sitä mieltä, että naiset on monin verroin joskus katalampia. Se voi johtua tosin siitä, että en ole ikinä päässyt tutustumaan naisten ajatusmaailmaan enkä ollut kovin läheinen ikinä yhdenkään naisen kanssa. Mulla ei ole ollut sitä homon parasta ystävää, avaramielistä tyttökaveria koskaan. On mulla tyttökavereita, muttei läheisiä.
Mulla on hyvä äiti. Ja isä.

Päätä on särkenyt koko päivän ja se ei mene pois vaikka olen ottanut särkylääkettä. En juuri ole pystynyt olemaan täysipäiväisesti sen vuoksi olemaan ylhäällä. Ja tämä on siis jotain jännityspäänsärkyä eikä krapulasärkyä. Olen varma, että joku ajatteli krapulaa.

Nyt lähden viemään Mikkoa opiskelupaikkakunnalle. Huomenna pitäs selvitä saako se pitää lomansa kesäkuussa. Olisi kivaa jos sais lomailla sen kanssa ;)

sekaisin koko ihminen

jos yrittäisi kirjoittaa jotain kunnollista, tunteista ja sellaisista. En olekaan vähään aikaan kertonut mitä tunnen. Monta kertaa olen aikonut kirjoittaa, mutten oikein osaa. Pelkään loukkaavani jotain ihmisiä kuitenkin enkä sitä missään nimessä halua. Toisaalta en halua että kukaan ajattelee, että me ollaan yhdessä Mikon kanssa vaan siksi, että se olisi jotenkin luonnollinen jatke sille mitä meidän suhde oli ennen, eli seksille. Ja sitten taas kertomalla suhteestani Mikkoon ja mun tunteista sitä kohtaan pelkään että jotkut voivat loukkaantua niistä ja Mikko ehkä säikähtää ajatuksiani. Ja kertomalla tunteistani jokainen pitää minua typeränä ja ajattelee, että mun tunteet on jollain tasolla väärin jotakin kohtaan. Niinhän ne on. Mutta sellaista ratkaisua ei ole, että ne olisi oikein kaikkia kohtaan. Enkä minä päätä niistä. Mun tunteet on.
Joku ehkä ajattelee, että olen nopea liikkeissäni kun vasta erosin. Jesse ajattelee ainakin noin. Sen mielestä tarvitaan 5v.n suruaika, vähintään.

Joten seuraa aihe kukkamekoista astetta vakavampaan.

Ei mun tunteet ole Mikkoa kohtaan ainoastaan seksuaaliset, kuten ehkä voisi luulla viime aikoisista viesteistäni tänne. Mä ihastuin pienesti Mikkoon ekan kerran jo yläasteella. Se oli mun silmissä komea. Se on sitä vieläkin.
Mä kuitenkin aloin seurustelemaan Vilin kanssa ja unohtui ja viileentyi se pieni ihastus. Lukiossa kun alkoi tasaantumaan suhde Viliin niin ihastuin Mikkoon uudelleen. Ja siinä vaiheessa se olikin jo kertonut mulle olevansa kanssa homo ja petin Viliä sen kanssa. Ja painotan, että tykkäsin silloin paljon paljon enemmän Vilistä. Minä en ollut valmis enkä todellakaan halunnut luopua siitä minulla oli ja vaikka tunteita oli Mikkoa kohtaan niin se oli sellaista pientä ihastusta kuitenkin ainoastaan. Vilin pakottamana me kuitenkin jouduimme jäädyttämään jopa kaveruutemme. Ja kuten olen aikaisemmin sanonut niin Mikkoa näin sitten enää silloin tällöin vahingossa.
Sitten seuraa paljastuksia. Olen paljastanut ne ennenkin, mutta poistin sen. Pian sen jälkeen, kun Vili muutti viime syksynä pois niin minä tapasin baarissa vanhan kaverini Mikon, joka ehdotti revanssia penkkariyön tapahtumista ja jostain kumman syystä minä suostuin… Otettiin useampikin uusinta, vaikka joka kerta kärsin huonosta omatunnosta, todella huonosta, mutta niin pitääkin, kun seurustelee toisen kanssa ja pettää toista.
Ja Vilikin oli tavannut bissen(se on sille hyvä lempinimi edelleen). Mun ja Vilin suhde olisi pitänyt loppua jo kauan aikaisemmin. Kyllä minä rakastin Viliä, kun se jätti minut ja olisin hakenut sille, vaikka kuun taivaalta. Luulen etten hakisi enää, vaikka on mulla tunteita edelleen Viliä kohtaan, ei tosin enää niin voimakkaita. Kyllä mä voisin sanoa, etten ole aikoihin ollut näin onnellinen kuin nyt olen Mikon kanssa.
Mikko saattaa hyvin pelätä, että se on vaan Vilin korvike. Mä ainakin pelkäisin, jos olisin se. Ei se niin ole. Mä tykkään siitä ihan kauheasti. Se on mulle paljon enemmän kuin pelkkä seksi, joka muuten on mahtavaa. Se on yläasteen ja lukioaikojen parhaita kavereita yhdessä Jukan kanssa (missähän se nykyään menee?). Se on mun poikaystävä. Se itse kysyi pari viikkoa sitten noista mun tunteista Viliä kohtaan. Olisin valehdellut jos olisin sanonut ettei niitä ole. Kerroin sille, että niitä on. Eihän sitä 8v suhdetta katkaista noin vaan. Ei, vaikka meidän olisi pitänyt erota jo ainaki vuosi sitten.
Kuten varmaan olette toivottavasti huomanneet niin Mikko on hyvä tyyppi ja minä olen toivottoman ihastunut siihen. Ja mä olen ihan 100% varma, että tulee päivä jolloin Vili on mulle vain entinen ja Mikko on paljon enemmän kuin kukaan koskaan. Mikäli Mikko vaan antaa siihen luvan.

Toivottavasti tän kirjoittaminen ei kuulosta kenestäkään tyhmältä, vaikea tätä on selittää, haluan kuitenkin ettei kukaan ajattele että mä olen Mikon kanssa vain seksin vuoksi(minä saatan olla niin seksikeskeinen puheissani, että joku ajattelee niinkin) tai että se korvaisi Vilin. Mä olen Mikon kanssa, koska mulla on tunteita juuri sitä kohtaan. Ja mä tykkään siitä paljon.

Olen piilotellut tunteitani Mikkoa kohtaan jo jonkin aikaa. Eihän niitä tänne ole voinut kirjoittaa kun Vili lukee ja Mikkokin tiennyt tästä. Eikä kaikkea voi pukea sanoiksi. Sekaisin minä olen ollut tunteitteni kanssa. En tiedä tajuaako kukaan mitä tarkoitan sillä. Kaikkea mitä olen kirjoittanut olen tarkoittanut, mutta tunteita Mikkoa kohtaan en ole paljastanut, joten käytössänne on ainoastaan totuuden toinen puoli.

Tajuaakohan kukaan mitä tarkoitan?

Leo: Kirjoitan mailia sulle tänään. Vihdoin olen tarpeeksi virkeä.

Kukkamekossa.

Jos sitä jaksais paremmin aamulla just heräämisen jälkeä kirjoittaa.

Yritin eilen yllyttää Mikkoa paljastamaan kämppikselle olevansa homo, sillä mitä väliä on jonkun kämppiksen mielipiteellä, kun ne ei ole edes ystäviä eikä edes samalla luokalla. Ja moni muu tietääkin.
Mutta ei se suostunut antamaan edes pientä suudelmaa niin, että se olisi saattanut nähdä.
En päässyt edes suihkuun sen kanssa ja piti odottaa tänne Mikolle asti ylipäätä ennen kuin se suostui koskemaan muhun. Kai se pitää kunnioittaa toisen tahtoa, vaikka ei ymmärräkään sitä.

Ei Mikko varmasti kehtaa minua viedä avecinaan sinne siskonsa häihin. Suvulla on sentään pikkasen enemmän väliä kuin jollain kämppiksellä. Mikko käski mun kirjoittaa, että ei hän aio olla koko elämäänsä piilotellen, mutta ei hän ole alkanut esittelemään niitä yhden yön kavereitaan porukoille, jotka odottaa jotain vakituista elovena-tyttöä. Ne tulee järkyttymään vaikka hän on sanonutkin tykkäävänsä pojista. Mikko sanoi, että mun pitää muistaa hymyillä oikein nätisti ja pukea hame päälleni niin eivät järkyty niin paljoa. Heh. Mä näen silmissäni mun laudan kropan hame päällä. Näky ei ole kaunis. Joku sellanen kukkamekko vielä ja nää hiuksethan voi kammata nätisti ja pistää sellaisilla hiusnipsuilla tuohon sivulle. Ja ehdottomasti sellaiset oikeista paikoista puristavat sukkahousut. Äidillä oli kerran sellaiset, joiden pakkauksessa luki niin.
Mikko mietti, että olisko mulla sitten kenties millaiset alushousut… Jätkähän vallan innostuu mun asupohdinnoista :) mä en käyttäisi sukkahousujen kanssa ollenkaan alushousuja.

Mutta löytyykö miten pidempiä sukkahousuja? Ei niitä taideta kovin paljoa valmistaa yli 180cm…

Kotona tai Mikolla ei onneks tarvitse pukeutua mitenkään.

Olipas taas sisältörikas teksti.
Mutta kun Mikko on tuossa makaa tossa vieressä(ei olla vielä noustu) niin ei voi olettaakaan, että aivoni tuottaisi mitään nobel-aineistoa.

Älkää lukeko kommentteja, varsinkaan te jotka järkytytte herkästi…. Ja Jesse ei ainakaan lue. Jesse EI lue!

mikkoa ja väsyttää, taas…

Hain Mikon takaisin tänne. Olin niin väsynyt taas, että Mikko joutui kuskiksi ja nukuin matkan tänne takas.

Käytiin syömässä ja kaupassa ostamassa ruokaa meille viikonlopuks. Ja sitten mentiin palauttamaan auto(olin siis äidin autolla liikenteessä), pyysin isää heittämään meidät Mikon luokse. Piti tulla tänne, kun Mikon postit tulee tänne ja onhan ne hyvä joskus tarkistaa. Isää huvitti selvästi heittää minut Mikon kämpille ja sanoi mulle Mikon jo noustua autosta, että pidä hauskaa. En sanonut takas mitään muuta ku kiitti kyydistä. Isä on jotenkin kiero?

Mikko nukkuu jo ja niin alan taas minäki. Tätäkin kirjoittaessa meinaan nukahtaa vähän väliä. Hyvää yötä kaikille ja kauniita unia.

Carlkr from USA speaks well :)

Ja en osaa liittää tähän youtubesta videota. Yksinkertaisesti tää ei tottele.
http://www.youtube.com/watch?v=ktrMHTvCKXo

Tervetuloa tänne!

Janne muutti tänne. Blogitukseen olin ihan tyytyväinen, mutta nytpä olen täällä.

Lähden nyt etsimään blogilistan tunnuksia ja muutan sinnekin itseni ja kuvaukseni.

On muuten vaikea etsiä tunnuksia, joita ei edes ole. :) mutta nyt on muutettu kuvaus silti.

nukkumassa

olen nukkunut 15 tuntia sen jälkeen kun olen eilen päässyt töistä kolmelta. Se on aika paljon siis kun kello on nyt 10, eli 19 viime tunnin aikana olen ollut hereillä 4 tuntia. Ja vieläkin makaan sängyssä. Lomalta töihin paluu ei taida olla minun juttu. Sitä edellisenä vuorokautena nukuinkin vain pari tuntia, että osa runsaasta unesta johtuu siitä.

Isosta projektistani ei tule mitään. En ole ehtinyt tekemään sitä ollenkaan.

Huomenna haen Mikon. Johan tässä alkaa Mikolla olemaankin käyttöä, sen verran hanakasti tuo luonnollinen aamuinen näyttää olevan päällä vaikka ajattelen jotain aivan muuta.
Mikko yrittää sopia kesätyöpaikkansa kanssa, että sais loman kesäkuuhun.
Olisi lauantaivapaa, mutta me ei aiota ryypätä. Ei vaan keksitä mitä muutakaan voisi tehdä? Voisin ainakin mennä salille. Minua alkoi harmittamaan taas tämä lihaksettomuuteni. Jos sitä yrittäs saada sitä massaa edes hiukan lisää. Syöminen ei auta, syön kyllä paljon, mutta se ei näy missään. Ehkä syön väärin.

Yritän nukkua vielä hetken ennen iltavuoroa, vaikka juuri nyt ******** niin helvetisti :)

puhetta sieltä, taas.

Heti alkuun vielä mainitakseni, että ymmärrän hyvin homouden olevan riski verenluovutuksessa. Minulla on kaiketi jotain 30 kertaa isompi riski saada hiv kuin heteromiehellä. Ymmärrän sen, mutta haastattelijanaisen halveksunta tuntui vaan pahalle.

Minä olen kahden vuoron jälkeen puolikuollut ja voisin vain nukkua. En kyllä nukkunut viime yönä paljoa ja se kostautuu nyt. Ihan hyvä, että Mikko on koulussaan, tai ainakaan musta ei kaksista seuraa saisi. Tällä hetkellä en pysty kuin makaamaan ja silmät meinaa mennä kiinni jo tässä tätä artikkelia kirjoittaessa, itseasiassa olen kerran nukahtanut jo tätä kirjoittaessani 15 minuutiksi.
Pakko luovuttaa ja nukkua nyt hetki, jatkan kun herään. Hei hei.

No niin. Kello onkin sitten jo 22:20. Nukuin viime yönä varmaan kaksi tuntia. Yritin mennä nukkumaan jo puolen yön aikaan, mutta en saanut unta. Kirjoittelin yhtä novellia, joka on peräti julkaisukelpoinen valmiina :)

Luin tänään lehdestä miehestä jolla oli tullut riitaa miesystävänsä kanssa hotellihuoneessa seksistä ja mies oli tappanut toisen. Olen erittäin iloinen, etten ole ikinä uskaltanut etsiä seuraa netistä, tiedä jos joku minutkin olisi jo tappanut.
Ei musta olisi puolustautumaan isoja äijiä vastaan. Toisaalta tuskin riitaakaan tulisi herkästi minun kanssani seksissä, minä pidän siitä kun määrätään ja otetaan vaikka vähän väkisin tai ainakin rajusti. Miten minä taas eksyin aiheesta!

Kyse oli siitä, että en kuitenkaan uskalla ketään tavata ja hyvä niin. Ikinä ei voi tietää mitä toinen on. En tietenkään tiedä tuon tapauksen yksityiskohtia, mutta miesten välinen tapaaminen hotellihuoneessa kuulostaa vähän joltain treffipalstalla sovitulta. Kyllä sellainen on omassa mielessäkin käväissyt, en kiellä. Vaikka multakin löytyy tarpeen tullen voimaa varmasti jonkin verran niin ei se auta jos 150kg on vastapuolena mun 70kg kohti…

Sama aihe melkein joka viestissäni. Sentään muokkasin aamulla törkeimmät kohdat pois mitä illalla väsyneenä kirjoitin. Toivottavasti kovin moni ei taas ehtinyt lukemaan mun seksikäyttäytymistä, varsinkaan Jesse.

Jos menisin kokeilemaan yönukkumista. Ja lopetan taas tämän seksipainotteisen keskusteluni. Enkö osaa enää kirjottaa muuta?! Joka viestissä melkein on jotain.