Röh!

Miksu on ollu kotona mun kanssa keskiviikosta saakka ja hoitanu mua nii nyt sillä on yllätys yllätys tää tauti. Mulla ei onneks ole enää kuumetta mut kurkkukipu ja keuhkojen yskiminen on yhä totta. Voin keskittyä miksuun kuitenki paremmin.
Miksu on ollut kuumeessa koko päivän, oon sille antanut kuumetta alentavaa ja tehnyt sipulikeittoa. Sipulissa on jotain juttua kuulemma kun auttaa ja se on helppo syödäkin kipeällä kurkulla. Miksu ei kyllä tykännyt siitä, mut ei kukaan sitä siltä kysynytkään.
On se pirteämpi kun mä kuolemanpelkoni kanssa. Miksu ei halunnu et käyn netissä ku luin aina kaikkea ja ahdistuin ja itkin et kuolen…
Ja se joutui rauhoittelemaan mua :/

Nyt ku oon saanu olla miksun kanssa kaksin käytännössä koko viikon niin oon ajatellu et saatan olla hiukan liian omistava ja mustasukkainen. Et ymmärrän kyllä miksua sillai et jos se joskus ahdistuu mun kanssa.

Mä oon epämies. Mä itken mun paniikkikohtauksissa ja oon varma et kuolen. Näytän samalta kun aso ja toni bb:s kun sami lähti. Miksu ei varmaan erottais mua mieheksi muuten ku haarojen välin perusteella. Sielläkin sais olla pari senttiä enemmän. Pitäis vähän ryhdistäytyä.

Paino on tippunut viime päivinä, 64,5 näytti vaaka tänään. Ei paha ollenkaan.

Miksu nukkuu ja mäkin alan. Voidaan yskiä keuhkoja pihalle kilpaa ja yhdessä. Se on seksikästä. Vedin muuten käteen tänää, ollu pitkä tauko. Muuten yhdessä sairastaminen on jotenki söpöä. Räkää joka paikassa, kunhan miksulla menee pahimmat päivät ohi niin sängyssä on toisenlaista räkää joka paikassa kun me maataan kaiket päivät.

~ kirjoittanut Janne on 16/11/2009.