Perjantai: Kolmeen päivään ei mitään olekaan tapahtunut. Keskiviikko menee aina junassa tai autossa. Torstai on aina palautumispäivä. Miksulla oli tänään vapaapäivä, joten nukuttiin puoleen päivään ja pussailtiin ja siliteltiin iltapäivään. Saattoi siinä käsi hiukan käväistä toisen housuissa välillä, mutta friiduneiti oli kiukkuinen kuin nälkäinen leijona ja oli pakko nousta ennen kuin se pissaa lattialle. Päätettiin mennä yhdessä lenkille koko perhe ja vietettiin mukava tunti katsellen friidun intoa. Naapurin teini-ikäinen poika tuijotti meitä salaa yhden puskan takaa. Ainakun käännyttiin katsomaan sinne päin niin se käänsi päänsä. Mahtoikohan sitä kiinnostaa naapurin homopojat….
Ajattelin lopettaa tuon keskiviikkoterapian, kun ei kukaa voi jaksaa matkustaa joka viikko satoja kilometrejä halki suomen. Toisaalta terapiasta on ollut hyötyä.
Äh, nyt tuli uni ja miksu viereen. Jatkan huomenna.
Lauantai: niin, en millää jaksais tuota matkustamista. Mun ymmärrys ei riitä rekkamiehien työlle. Miten ne jaksaa? Kaikki kunnioitus heille. Mulle riittää yks pakollinen viikottainen matkustuspäivä. Mut jos siitä terapiasta on hyötyä niin ei kai kannata lopettaa pienen tylsistymisen tähden sitä. Musta matkustaminen on nimenomaan tylsää, ei ole tekemistä! Ja junat kulkee niin etten juuri ehdi helsingissä edes mitään tekemään. Syömään.
Kävin aamulenkillä friidun kanssa ja näin eilisen teinipojan käytävässä. Sanoin huomenet ja se tuijotti kenkiinsä ujona ja mutisi jotain. Vähän söpöä! Kun tulin kotiin niin selitin miksulle kui söpö se oli siinä punastellessaan ja muutenkin taisin kehaista pojan ulkonäköä turhan paljon kun miksu sanoi et alkaa tuntumaan siltä et olis parempi kun hakisin töitä enkä pyörisi kotona etsien tilaisuuksia tavata naapurin poika… Mut se on niin söpö kun se punastelee eikä kehtaa katsoa kohti :) mä oon käyttänyt koko aamun sen miettimiseen et onko se homo kun se selkeästi on utelias ja tuijottaa sillon kun se luulee etten huomaa. Yritin miksultakin kysellä onko se sitä tuijottanut mut miksu heitti rätin mun päähäni ja sanoi et vaikka se olisi niin se olisi mulle liian nuori… En mä nyt silleen, mä oon vaan utelias ja on se jo ainakin 16… :)
Hmm. Yks tuttavapariskunta otti yhteyttä eilen ja kysyi et halutaanko vähäsen jännitystä elämään ja vaihtelua… Miksu oli kutakuinkin heti valmis, mut mä pelkään mun lääkkeittä enkä ennen niiden kevennystä halua mitään sellaista missä mun toimintakykyni ei ole 100% varmaa. Jos mua hävettää miksun kanssa niin mua hävettää moninkertaisesti enemmän jos se tapahtuu muiden kanssa.
Sit myös hiukan mietityttää et onko se viisasta. Ollaan me ennenkin oltu niiden kanssa silleen niinku, on ollu kivaa. Mut en tiedä että onko se viisasta. Toki mua kiinnostaa ja mun jalkojen väli reagoi hyvinkin vahvasti mahdolliseen tilaisuuteen, mut niinku aivot sanoo et ei se ole viisasta. Ihan mun parantumisen kannalta mun kannattais ehkä pitäytyä pois niistä kuvioista. Sellainen yliseksuaalinen käyttäytyminen on mulla liittynyt vahvasti sairauteen, aikajaksot jolloin olen käyttäytynyt hyvin seksuaalisesti on osunut eksän ja mun eron aikoihin, jolloin petin sitä useamman eri miehen kanssa. Sit on vuosi sitten keväällä jolloin tää pariskunta oli ekan kerran kyseessä, meinasin silloin pettää miksuakin, mut jäin kiinni ennen kun ehdin, sit viime kesä-heinäkuu… Ne erottuu ihmeen selvästi mun ajatuksien osalta mun normaalista käyttäytymisestä seksuaalisesti. Toki mä saatan olla normaalia seksuaalisempi, tai ainakin avoimempi uusille haasteille ja muille ihan ilman mitää sairauksiakaan.
Mut just nyt tuntuu et pitäis rauhoittua ihan kunnolla ja sit kun oon hiukan tasapainoisempi niin voin nussia vaikka koko kaupunkia. Kyllä mua kiinnostaa ihan hirveästi niiden ehdotus ja olen melkeinpä varma että mun jalkojen väli voittaa loppujen lopuks mun aivojen tahdon 100-0. Oikeastaan siitä ei ole edes epäilystä. Ei mun aivoilla ole oikeasti mitään sanavaltaa. Ne häviää aina… Oikeastaan se on ihan hirmu hauskaakin kun ne häviää aina. Jos mun aivot voittaisi aina niin hiukanko olisi tylsä seksielämä…
Miksu kyselee et mitä kirjoitan kun hihittelen yksinään.
Miksulla ei muuten ole just nyt kun bokserit ja se on aika haluttavan näköinen…
Meiltä on rahat loppu. Miksu sanoo et mä on tuhlannu kaikki turhuuteen. Tapeltiin siitä eilen vähäsen. Ostin sen takin mistä haaveilin ja meillä ei kuulemma ole rahaa maksaa sähkölaskua. Hups :) mut se takki oli niin upea, fantastinen ja hieno. Saan kuulemma kävellä helsinkiin ens viikolla jotta saadaan mun junalipun rahat sähkölaskuun. Tai kuulemma voin myydä itseäni. Onneks mun munat ei tykkää siitä ajatuksesta ku muuten tekisin sen. Mun pitää joka tapaukses kuulemma hommata 100erkkiä jostain… Kyl mä äitiltä sen saan kunhan kuuntelen sen haukut ensin kiltisti. Miksu sanoo et mut on hemmoteltu, mä taas sanoin et mun vanhemmat on aina välittäneet musta ja niillä on ollut rahaa. Miksu toivoo etten saa rahaa äidiltä.
Tallennettu aiheeseen ELÄMÄÄ